6.7.2005

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 31.12.2003

Käräjäoikeus on lausunut selvitetyksi, että A, B, C, D ja E olivat solmineet avioliiton, A ja ulkomaalainen B keskenään 22.5.1997, sekä C 10.10.1997, D 28.10.1998 ja E 26.3.1999 kukin ulkomaalaisen kanssa. Avioliitot oli solmittu ulkomaalaisen puolison oleskeluluvan saannin edistämiseksi ja siten vain muodollisesti tarkoittamattakaan ottaa vihkikumppania todelliseksi aviopuolisoksi. B oli maksanut A:lle avioliiton solmimisesta palkkiota. C:lle oli luvattu avioliiton solmimisesta palkkio ja D ja E olivat saaneet myös palkkiota. A, C, D ja E olivat vastaamalla Kotkan maistraatissa vihkijän heille esittämään kysymykseen "tahdon" antaneet tälle väestötietojärjestelmään merkittävän totuudenvastaisen ja oikeudellisesti merkityksellisen väärän tiedon avioliiton solmimisesta. B oli käyttänyt väärää tietoa hakiessaan itselleen oleskelulupaa. Sen vuoksi käräjäoikeus on tuominnut A:n, B:n, C:n ja D:n rikoslain 16 luvun 21 §:n (769/1990) ja E:n rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin (563/1998) nojalla rekisterimerkintärikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus on tuominnut D:n menettämään valtiolle rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn sekä A:n ja E:n osan hyödystä.

Käräjäoikeus on lausunut lisäksi selvitetyksi, että F oli ulkomaalaisten pyynnöstä ehdottanut A:lle, C:lle, D:lle ja E:lle avioliiton solmimista saaden välitystehtävästä palkkiota A:n, C:n ja E:n osalta ja siten tahallaan taivuttanut näitä rikokseen. G oli toiminut tulkkina tutustutettaessa A ja B toisiinsa sekä C ja D ulkomaalaisiin puolisoihinsa ja näiden välisessä yhteydenpidossa. Hän oli tällä tavoin edistänyt kyseisiä rikoksia. Sen vuoksi käräjäoikeus on tuominnut F:n neljästä yllytyksestä rekisterimerkintärikokseen ja G:n kolmesta avunannosta rekisterimerkintärikokseen ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. F on lisäksi tuomittu menettämään valtiolle rikosten tuottama taloudellinen hyöty.

Apulaisoikeuskanslerin hakemus

Apulaisoikeuskansleri on katsonut, että käräjäoikeus oli antanut soveltamilleen lainkohdille tulkinnallisesti sellaisen sisällön, joka menee säännösten oikeudellisesti mahdollisten tulkintavaihtoehtojen ulkopuolelle. Koska käräjäoikeuden tuomio siten perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, apulaisoikeuskansleri on esittänyt, että tuomio oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan nojalla puretaan.

Perustelut

1. Rikoslain 16 luvun 21 §:n (769/1990) mukaan rekisterimerkintärikoksesta on tuomittava se, joka aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen viranomaisen pitämään yleiseen rekisteriin antaa rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon tai hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen käyttää hyväkseen virhettä, joka on aiheutettu 1 kohdassa kerrotulla tavalla. Saman sisältöinen säännös sisältyy 1.1.1999 voimaan tulleen luvun 7 §:ään (563/1998).

2. Väestötietojärjestelmä on mainituissa rikoslain säännöksissä tarkoitettu rekisteri. Väestötietolain 3 §:n mukaan väestötietojärjestelmän henkilötietoja pidetään muun muassa henkilön perheoikeudellisen aseman selvittämistä varten. Ulkopuolisilla on mahdollisuus saada väestötietojärjestelmästä tieto tästä seikasta.

3. Riidatonta on, että A ja B keskenään sekä C, D ja E tahollaan on kukin vihitty pätevästi avioliittoon. Väestötietojärjestelmään tehty merkintä avioliitosta on siten ollut totuudenmukainen.

4. Kuten rekisterimerkintärikosta koskevan säännöksen esitöissä (HE 66/1988 vp s. 28) kuitenkin todetaan, totuudenvastaisen tiedon lisäksi tieto saattaa joskus olla väärä myös silloin, jos muodollisesti totuudenmukainen tieto on esitystapansa tai asiayhteyden vuoksi aivan ilmeisesti omiaan johtamaan vastaanottajaa harhaan. A, C, D ja E ovat tunnustaneet menneensä avioliittoon auttaakseen ulkomaalaista saamaan oleskeluluvan sekä B saadakseen oleskeluluvan Suomessa. Avioliitolla Suomessa asuvan kanssa on sinänsä ollut merkitystä tekoaikana voimassa olleen ulkomaalaislain (378/1991) mukaan oleskelulupaa myönnettäessä.

5. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että avioliiton pätevyyden kannalta ei ole merkitystä sillä, mistä syistä avioliitto solmitaan. Siinä tapauksessa, että jossakin asiassa avioliiton pätevän solmimisen lisäksi myös solmimisen motiiveilla on oikeudellista merkitystä, tieto niistä ei ole saatavissa väestötietojärjestelmästä. Sen vuoksi avioliiton osalta rekisterimerkinnän harhaanjohtavuutta ei voida myöskään arvioida niiden syiden perusteella, joiden vuoksi avioliitto on solmittu. Näin ollen väestötietojärjestelmään merkittyä tietoa ei senkään perusteella voida pitää vääränä, että avioliitot on solmittu mainitussa tarkoituksessa.

6. Edellä mainituin perustein Korkein oikeus katsoo, ettei A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n teko toteuta rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkistöä. F ja G eivät siten myöskään ole voineet syyllistyä yllytykseen ja avunantoon rekisterimerkintärikoksiin. Näin ollen käräjäoikeuden tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

7. A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n sekä F ja G:n kuuleminen hakemuksesta on ilmeisen tarpeetonta, koska tuomion purkaminen tapahtuu heidän edukseen.

Lainkohta

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta

Päätöslauselma

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 31.12.2003 nro 03/1998 puretaan ja syytteet hylätään. A, B, C, D ja E, F ja G vapautetaan tuomituista rangaistuksista sekä A, D, E ja F tuomitusta taloudellisen hyödyn menettämisseuraamuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Marjatta Berg.